Selkeä visio ja pitkäjänteinen työ on nostanut Kiwan digitaalisen radiografian osaamisen maailman huipulle
”Kuka tahansa voi ostaa laitteet, mutta ympäristön luominen ja oikea kulttuuri eivät olekaan niin helppoja. Me aloitimme tämän työn jo vuonna 1999 ja se ollut menestys alusta alkaen. Kohtuullisen ennakkoluulottomasti lähdimme kokeilemaan, tiesimme jo silloin, että tämä on tulevaisuus. Nyt kun olemme saaneet myös STUK:n luvan suorittaa ydinvoimaloiden turvaluokiteltujen komponenttien kuvausta DDA- tekniikalla, voimme sanoa olevamme maailman huippuja digitaalisessa radiografiassa.”
Näin Kiwa Inspectan tekemistä kuvaa digiröntgenin parissa uransa tehnyt Kari Latvala, radiografian erityisasiantuntija. Tietysti tekemiseen on vaadittu monen ihmisen panosta sekä luottamusta myös yrityksen johdosta. Latvala on kuitenkin ollut oman alansa pioneeri ja vienyt kehitystä järjestelmällisesti eteenpäin.
Alussa oli vain paneeli
Ensimmäiset digitaaliset laitteet vuonna 1999 olivat todella kömpelöitä. Lisäksi niihin piti tehdä itse koko muu ympäristö, sillä käytännössä laitteena tuli vain paneeli. Paneelin ympärille rakennettiin tietokoneinfra ja sovitettiin softaa mm. kuvankäsittelyohjelmista. Kömpelyydestä huolimatta oli heti nähtävillä, että asiassa on ideaa. Jo ensimmäisillä laitteilla näimme hyviä tuloksia, joka kannusti jatkamaan työtä.
Latvala tiimeineen ymmärsi hyvin pian, että laitteita käyttävät henkilöt tulee pätevöidä, mutta pätevöintijärjestelmä täytyi rakentaa itse. Päädyimme jo 2000 alussa tekemään oman järjestelmän ”Written Practice” -mallin mukaan, joka näin jälkeenkin päin katsottuna oli oikea ratkaisu ja toimii tähän tarpeeseen erittäin hyvin. Vastaava järjestelmä on tänä päivänä käytössä esimerkiksi ASME-puolella, joka on toistaiseksi ainoa koodi maailmassa, jossa millään tavalla tarkennetaan mitä pätevyyden täytyy pitää sisällään. Teimme itse myös omat tarkastusohjeet.
Kehitystyö on tehty pääosin omin voimin, toki laitetoimittajat ovat olleet tiivisti mukana tekemisessä. Tällä hetkellä laitetoimittajana on Novo. Yhteistyö heidän kanssaan on jatkunut pitkään, joten henkilöt ovat hyvinkin tuttuja keskenään ja palautetta on suodattamatonta puolin ja toisin. Näin olleen yhteistyö on mutkatonta ja siitä hyötyvät molemmat.
STUKin hyväksyntä ydinvoimapuolen digitaaliseen radiografiaan
”Digiröntgenin haaste tällä hetkellä on se, että Euroopan tasolla pätevöintiin ei ole selkeää kuvaa siitä, kuka on pätevä myöntämään pätevöintejä. Me olemme lähteneet sisäiseen pätevöintiin. Se toimii hyvin ja on viranomaistahoa myöden todettu sopivaksi myös YVL-puolelle. Meillä onkin nyt STUKin hyväksyntä ydinvoimapuolen digitaaliseen radiografiaan.” kertoo Latvala ja jatkaa: ”Meidän pätevöintijärjestelmä arvioitiin kolmannen osapuolen toimesta nimenomaan ASMEa vastaan, koska se on ainoa, jossa on pätevöintiin liittyviä vaatimuksia. Siinä todettiin, että järjestelmämme täyttää vaatimukset.”
Hyväksynnän jälkeen ydinvoimalaitosten röntgentarkastukset siirtyivät digitaalisiksi käytännössä ”yhdessä yössä” myös turvaluokiteltujen laitteiden osalta. Toki aikaisemmin jo normaalien paineastioiden kuvaukset oli tehty digitaalisesti, joten sen käytöstä oli hyviä kokemuksia asiakkaan puolelta.
Kuva: Kari Latvala Kiwa Tampereen omassa röntgenkuvaustilassa.
Kulttuuri on laitteitakin tärkeämpi asia
Jos Latvalalta kysytään, niin kaikkein tärkein juttu kehityksessä on kulttuuri. Ihmisten täytyy ottaa vastaan uudet asiat, sillä muutosvastarintaa löytyy aina. Suurin muutos digitaalisessa röntgenkuvauksessa perinteiseen menetelmään verrattuna on se, että filmin sijasta käytetään paneelia, ja tarkastajien täytyy haluta tehdä sen kanssa töitä. Tätä muutostyötä on tehty nyt yli 20 vuotta, ja nykyään halutaan tehdä töitä uusilla laitteilla. Se on henkilöstön ansiota, että he ovat ottaneet asian omakseen ja ovat osaltaan olleet viemässä menetelmää kärsivällisesti eteenpäin.
Tällä hetkellä Kiwalta löytyy noin 70 henkilöä pätevöitynä digitaaliseen radiografiaan. Kaikilta Suomen toimipisteiltä löytyy tarvittavat laitteet, joka on myös tärkeää, jotta tarkastuksia voidaan suorittaa. Kiwa on tehnyt isoja investointeja laitteisiin, sillä ne täytyy pitää ajan tasalla tekniikan kehittyessä. Lisäksi esimerkiksi softapäivitystä tehdään koko ajan.
Suomen myötä digitaalinen kehitys on ottanut tuulta alleen johdonmukaisen eteenpäinviennin ansiosta myös muissa Kiwa Groupin maissa, etenkin Ruotsissa ja Virossa, joissa kehityksen eteneminen perustuu vahvasti tekniikasta kiinnostuneisiin henkilöihin. Tällaisilla tulenkantajilla on tärkeä rooli myös tulevaisuudessa.
Digitaalinen menetelmä on usein jo asiakasvaatimuksena
Vuosien mittaan digitaalinen röntgen on todistanut paikkansa, ja sitä pyydetään pääosin myös asiakkaan puolelta. On jopa asiakaita, jotka eivät hyväksy enää filmiä lainkaan. Erityisesti kehitysprojekteissa, joissa on olennaista jakaa ja siirtää kuvia, digitaalisuus on suorastaan edellytys tekemiselle. Digitaaliselle kuvalle on myös mahdollista tehdä erilaisia mittauksia, jotka eivät filmillä onnistu. Voimme tehdä esimerkiksi paksuusmittauksia ja vastaavia, jopa erittäin tarkasti.
Arviolta noin 95% kuvauksista on mahdollista hoitaa digitaalisesti. Filmiä saatetaan käyttää sellaisissa tilanteissa, jos on erittäin ahdas paikka jonne paneeli ei mahdu, tai kuvaus tehdään veden alla. Haasteena filmissä on sen hitaus, sillä lopputuloksen näkee vasta kehityksen jälkeen. Jos jotain meni pieleen niin kuva pitää ottaa uudestaan. Digitaalisesti suureet asetetaan kohdalleen jo kuvanottovaiheessa. Kuva on valmis saman tien, tarkastus on kerralla valmis ja myös asiakas saa tiedon heti. Tämä on myös ympäristön kannalta hyvä, sillä vältymme täysin mm. lyijyä sisältävältä filmijätteeltä ja kehityskemikaaleilta.
Menetelmän lisäksi täytyy ymmärtää tietotekniikkaa
Tekniikkana digitaalinen radiografia on huomattavasti haastavampi kuin filmiradiografia. Digitaalisessa menetelmässä täytyy ymmärtää säteilyn ominaisuuksia ihan eri tavoin, sekä se, miten saadaan järkevästi muodostettua onnistunut kuva. Säteilyä käsitellään jo ennen kuin kuvaa otetaan, ja siten saadaan riittävästi otolliseksi suureet, jolla kuva muodostuu. Teknistä tietämystä tarvitaan paljon, paljon enemmän kuin mitä vanhassa filmiradiografiassa. Siinä sijoitettiin filmi kohteen taakse, ammuttiin siihen säteilyllä ja toivottiin että tulee hyvä mustuma. Nyt kuvanlaatu säädetään jo kuvanottohetkellä.
Kiwa kouluttaa tähän omaa henkilöstöä sisäisesti, sillä tätä taitoa ei koulun penkiltä opi. Toiveena olisi saada alalle kilpailua, silloin kehitys yleensä tapahtuu paljon nopeammin.
Paksuusmittaus digitaalisen röntgenin avulla
Jo alkuaikoina huomasimme, että digitaalista röntgeniä pystyy käyttämään myös paksuusmittauksiin. Esimerkiksi vanhentuneista putkista arvioimme niiden korroosioasteita ja pystymme laskemaan kuvasta kuoppien syvyydet, se perustuu intensiteettivasteeseen. Silloin aluksi piti tehdä itse excel-tiedostot ja kaavat, että oli mahdollista saada tiettyjä ennustekäyriä aikaan, tai mikä intensiteettimuutos vastaa tiettyä ainepaksuusmuutosta. Nyt nämä asiat ovat suoraan ohjelmistoissa.
”Pitää vaan ajatella loogisesti, miten säteily suhtautuu ainepaksuusmuutoksiin ja tämän kautta. Ei se ole sen kummempaa. Se toimii aina, säteily on aina säteilyä.” kiteyttää Latvala.
Digitaalisen radiografian tulevaisuus?
Olemme hyvässä tilanteessa siinä, että meillä on tekemiseen hyvä raami. Tulevaisuudessakin laitteet kehittyvät edelleen, mutta ongelma laitteissa on se, että volyymit ovat pieniä. Sairaalapuolella digitaalinen vallankumous on käyty jo kauan sitten, mutta siellä on eri tarpeet. Siellä laitteet pysyvät pääasiassa paikallaan, joten niiden koko ei ole tärkeä. Myös kuvatarkkuudessa on eroa, sairaalapuolella riittää pienempi tarkkuus. Pienempi tarkkuus liittyy myös henkilöturvallisuuteen, koska silloin on mahdollista käyttää vähäisempiä säteilyannoksia. Teollisuudessa taas riittävä tarkkuus on tärkeää. Siellä tarvitaan pientä pikselikokoa, jolloin myös erotuskyky lisääntyy.
Latvala ajattelee asiaa myös laajemmin: ”Vaikuttamistyötä tarvitaan lisäksi standarditasolla. Eurooppalainen standardi keskittyy tällä hetkellä vääriin asioihin, siellä standardin taustalla on aina filmi. Ei ajatella digitaalista kuvaa omana asianaan, vaan verrataan sitä aina filmiin. Filmissä on heikkouksia, jotka unohdetaan ja esille nostetaan vain hyvät asiat filmistä, joita vaaditaan. Paneelilla taas on paljon hyviä ominaisuuksia mitä filmillä ei ole. Mutta kyllä sekin asia siitä pikkuhiljaa kääntyy.”